Sivut

torstai 1. lokakuuta 2015

Jalat puhki, poikki ja pinoon

Heipparallaa jälleen. Tällä kertaa liikutaan maastoesteiden maailmassa. Tajusin silloin 29. päivä kun Hanska ja Rindi kävivät vierailulla että mullahan tosiaan on käytössä tollanen nykypäivinä lähes autiona oleva maastorata pyörille. No siitähän sitten innostus lähti nousuun. 

Hanskan ja Rindin kanssa juoksenneltiin pitkin poikin tuota samaista metsää ja sain idean pitää maastokisat. Suunnittelut on hyvällä mallilla ja päivä lähes lyöty lukkoon mutta mitään topaa en pystyyn laita tai ilmoittautumisia ota ennekuin kaikki jutut on selvänä. Tänään koulusta päästyäni pakkasin kameran sekä jalustan messiin, ja tallustin jälleen paikan päälle. Ensin otin hieman kuvia paikasta melkeinpä jokaisesta mahdollisesta kulmasta että pääsisin piirtämään jonkinmoisia ratasuunnitemia luokkia varten. Sitten hetken rakentelin muutamat esteentyngät radalle, viritin kameran videokuvausta varten ja ruvettiin treenailemaan Johnin kanssa. Samalla rakennellessani esteita/hyppiessäni suunnittelin hieman päässä ratoja ja katsastelin mitä kaikkea metsästä voisi käyttää kisojen esteinä. Vastaus on: paljon. Tuolta löytyy ihan älyttömästi tosi hyviä tukkeja, ja niitäpä juuri suositaan yleensä maastoradoilla aika paljonkin. Estesuunnitelmat näyttää tähän asti siis ihan hyvältä !

Itse treenistä voisin kertoa vaikka että tuo tukkien yli alashyppy oli jostain syystä hieman haastava Johnille. Muutenkin orilta tuli ihmeen paljon kieltoja, yleensä kun se tyytyy vain pukittelemaan esteiden jälkeen, jos sitäkään. Varsinkaan maastossa John ei pahemmin pelleile. Harmittaa kun täällä kaupungissa mulla ei ole mitään raippaa mukana, olis ehkä hitusen rivakammin liidetty siitäkin yli. Kaikin puolin kuitenkin hyvät treenit, vähän päälle tunti pompittiin melkeen kaikki mahdolliset estevaihtoehdot läpi, hiki virtas (niinkun mun paidan alaselän kohdalta voitte huomata) ja ei kaaduttu kertaakaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti